KIRJAMEREN JÄLKIMAININGEISSA

Näin monta kirjaa! Enemmän kuin kirjastossa! Ihania vanhoja kirjoja! Kiehtovia uutuuksia! Tuo voisi olla minun ja tuo ja tuo… my precious!

Leikin, että olen ensi kertaa Helsingin kirjamessuilla. Kuin lapsi karkkikaupassa! Onpahan hulinaa. Onko maailmassa tosiaan näin paljon näin ihania kirjoja? Tuolla on Pulkkinen, tuolla Hämeen-Anttila, tuolla Hirvisaari, Westö, Marklund…

Hallitolkulla toinen toistaan kiinnostavampia kirjoja ja kirjailijoita. Kirjamessut ovat kuin kirjoja rakastavan ihmemaa. Vai ovatko? Kun on vähän aikaa vaeltanut, väenpaljous alkaa ahdistaa, kirjat ovat kalliita, kirjoja on liikaa, ne painavat repussa… Mutta messut ovat messut. Niillä esitellään ja myydään tuotteita, lanseerataan uusia, ollaan näkyviä, tehdään pr:ää. Asiakas etsii, tutkii, kiinnostuu, kuuntelee, katsoo − ja ostaa. Tekee löytöjä, tapaa idolinsa, saa nimikirjoituksen. Kaikki ovat tyytyväisiä.

Olen ollut kirjamessuilla eri rooleissa, asiakkaana, tiskin takana, toimittajana, kirjailijana ja puhujalavalla. Ne kaikki ovat olleet antoisia näkökulmia. Olen oppinut jotakin kirjojen tekemisestä, markkinoinnista, myynnistä, lukijoista ja kirjailijoista. Nyt olen kuitenkin leikisti kuin ensi kertaa. Olen innoissani, vaikka en aio hankkia lisää kirjoja täysiin hyllyihini. Olen täällä kellumassa kirjameressä kuin hylje, joka nauttii polskuttelusta ja veden ihmeellisyydestä. Kirjojen meri on houkutteleva, se ei myrskyä, se aaltoilee, paikoin kuohahtaa, elää ja liikkuu. Uin joukossa ja poimin saaliin, vaikka päätin olla ostamatta. Voin kai sentään lahjaksi ostaa! Ja ehkä jotakin vastustamatonta itsellenikin…

Omaksuminen on tärkeämpää kuin omistaminen, selittää ennakkopäätöksen tehnyt minäni. Oppiminen on tärkeämpää kuin keräily. Lukeminen on tärkeämpää kuin ostaminen.

Mutta kirjan omistaminen on joskus käytännöllistä, selittää messuille ensi kertaa päässyt minäni osa. Kaikesta hälinästä huolimatta kirjamessut ovat aika hyvä paikka ostaa kirjoja. On valinnanvaraa, erikoistarjouksia, kirjoja, joita ei löydy kirjakaupoista.

Kirjan ostaminen ja omistaminen suo minulle lukijana vapautta, voin lukea haluamani kirjan milloin ja missä tahansa. Ei tarvitse pelätä, että tärvelee (kirjaston) kirjan vahingossa. Ostamani kirja on minun, my precious. Voin lukea sen koska tahansa uudelleen. Lisäksi ostamalla elätän kirjailijoita, kustantajia, kauppiaita, kuljetusfirmoja, veroviranomaisia. Kirjailijana toivoisin voivani auttaa erityisesti oman ammattikuntani elättämisessä, joille heruu vain pieni osa tuotteen tuotoista. Siksi ostamisen lisäksi kirjastoista lainaaminen on tärkeää, koska kirjailijat saavat pientä korvausta lainatuista kirjoista. Pienilevikkisen kirjallisuuden saaminen kirjastoihin on usein osin lukijoiden varassa, sillä voimme itse pyytää kirjastoja tilaamaan jonkin kirjan.

Onneksi messuilla on hieman myös pienilevikkistä kirjallisuutta, vaikka suuret ovatkin vallanneet näkyvimmät ja isoimmat paikat. Se on kapitalistisen talouselämän laki, suurimmat kustantamot ja kirjakaupat pystyvät markkinoimaan ja myymään eniten.

Palaan kotiin tyytyväisenä, repussani muutama postikortti ja yksi kirja, joululahja. Ehkä ensi kerralla leikin jälleen ensikertalaista, ilman rajoituksia. Silloin saatan ottaa mukaan kärryt ja paljon rahaa.

Saana Saarinen